Ruuanlaittajille on tuttu ilmiö nimeltään ”vahingossa hyvää”, tämä legendaarinen ateria syntyy jääkaapin jämistä, inspiraatiosta tai pieleen menneen aterian korjauksesta. Kun tämä ateria syntyy niin on hyvä olla kamera lähellä (nykyjään useimmilla on) ja on tärkeätä myös kirjata ylös mitä tuli tehtyä (jos muistaa). Silti väillä tuntuu että tätä kokemuksen ei voi toistaa ihan samanlaisena vaikka kuinka yrittää, sillä onnistumisen ilo tuo ruokaan oman mausteensa 🙂

Tänään oli tarkoitus tehdä pasta annos, jossa ei olisi ähkyyn asti hiilihydraatteja, joten päätin korvata pastan suikaloidulla kesäkurpitsalla. Olen tehnyt näin ennenkin ja tiesin, että se on helppoa, mutta jokin meni pieleen, suikaloin kesäkurpitsan kuorimaveitsellä niin kuin ennenkin ja laiton kulhoon ja ripottelin päälle vähän suolaa. Mutta nestettä tai suolaa oli ehkä liikaa, tai kuun asento taivalla väärä tms. sillä se meni hetkessä vetiseksi mössöksi. Tein siinä samalla nopean currykana-kastikkeen paistoin 250g kanasuikaleita, lisäsin 4 tlk mietoa currytahnaa, pari chorizo-viipaletta pilkottuna ja 2 dl Valion rypsi”kermaa”. No, ei voinut  muuta kuin yhdistää ainekset wokissa ja toivoa parasta, mutta lopputulos oli iso mössö pienen sijaan.

Yritin pelastaa tilanteen keittämällä kaapista löytynyttä tagliatelleä lisäksi. Lisäsin odottavaan kana-kesäkurpitsa seokseen pikkaisen sitruunaa jotta pysy freesinä. No lopuksi kaikki ainekset taas wokkiin ja paistoin kunnes se ei ollut enää mössöä. Ja siitähän tuli sitten hyvää, ei ehkä niin kevyttä, kuin alun perin oli tarkoitus, mutta mieli oli hyvä, joten kamera esiin…