Vahingossa hyvää? – Tagliatellea, kanaa, kesäkurpitsaa ja chorizoa

Jätä kommentti

Ruuanlaittajille on tuttu ilmiö nimeltään ”vahingossa hyvää”, tämä legendaarinen ateria syntyy jääkaapin jämistä, inspiraatiosta tai pieleen menneen aterian korjauksesta. Kun tämä ateria syntyy niin on hyvä olla kamera lähellä (nykyjään useimmilla on) ja on tärkeätä myös kirjata ylös mitä tuli tehtyä (jos muistaa). Silti väillä tuntuu että tätä kokemuksen ei voi toistaa ihan samanlaisena vaikka kuinka yrittää, sillä onnistumisen ilo tuo ruokaan oman mausteensa 🙂

Tänään oli tarkoitus tehdä pasta annos, jossa ei olisi ähkyyn asti hiilihydraatteja, joten päätin korvata pastan suikaloidulla kesäkurpitsalla. Olen tehnyt näin ennenkin ja tiesin, että se on helppoa, mutta jokin meni pieleen, suikaloin kesäkurpitsan kuorimaveitsellä niin kuin ennenkin ja laiton kulhoon ja ripottelin päälle vähän suolaa. Mutta nestettä tai suolaa oli ehkä liikaa, tai kuun asento taivalla väärä tms. sillä se meni hetkessä vetiseksi mössöksi. Tein siinä samalla nopean currykana-kastikkeen paistoin 250g kanasuikaleita, lisäsin 4 tlk mietoa currytahnaa, pari chorizo-viipaletta pilkottuna ja 2 dl Valion rypsi”kermaa”. No, ei voinut  muuta kuin yhdistää ainekset wokissa ja toivoa parasta, mutta lopputulos oli iso mössö pienen sijaan.

Yritin pelastaa tilanteen keittämällä kaapista löytynyttä tagliatelleä lisäksi. Lisäsin odottavaan kana-kesäkurpitsa seokseen pikkaisen sitruunaa jotta pysy freesinä. No lopuksi kaikki ainekset taas wokkiin ja paistoin kunnes se ei ollut enää mössöä. Ja siitähän tuli sitten hyvää, ei ehkä niin kevyttä, kuin alun perin oli tarkoitus, mutta mieli oli hyvä, joten kamera esiin…

Alku on aina hankala?

5 kommenttia

Ruokablogeja on paljon joten yritän tehdä jotain erottuvaa ja inspiroivaa ja toivottavasti saan herätettyä kiinnostusta ja ehkä jopa keskustelua. Haluan tuoda esille ruokailmiöitä ja ruokia eri kulttuureista tavalliseen keittiöön, ja haasta perinteitä valmistamalla tuttuja ruokia hiukan eri tavalla. Käsittelen myös ruokailmiöitä ja haastan ajattelemaan ruokaa ja ruokakulttuuria eri näkökulmista. Mutta aika näyttää, blogini kehittyy ja muutuu tarpeen mukaan.

Ruoanlaittoa olen harrastanut teinistä asti, ja ennen vuotta 2011 ruokavalioni oli raskas ja terveydelle tuhoisa, uusi ruokavalioni on paljon kevyempi mutta en ole tinkinyt siitä että ruuan pitää maistua hyvältä, siitä blogin nimi ”Mukana Maku”.

Ruoka herättää usein tunteita ja dieetteihin suhtaudutaan välillä kuin uskontoon, omassa filosofiassani käytän kuitenkin tervettä järkeä ja itse koettuja parhaita käytäntöjä, halua että ruuasta tulee hyvä mieli ja että se antaa elämyksiä.

Työssäni yhdistän ruokailun oppimiseen joka on paluu menneisyyteen, sillä olemme aina kuunnelleet tarinoita ja oppineet ruuan äärellä ja hyvä ruoka luo muistoja ja tunnelmia. Ruuasta on lisäksi kiva puhua ja kinastella, sillä se on aihe joka kiinnostaa useampia ja on aina ajankohtainen (samoin kuin säätila).

Rock ’n’ Roll Burger

Mutta aloitetaan vaikka tämän päivän ruokanautinnolla, jokaisen ammatti ja harrastelija kokin pitää mielestäni osata tehdä hyvä hampurilainen ja se voi olla myös ravintoarvoiltaan hyvä, eli hampurilaisista ei tarvitse luopua terveellisessä ruokavaliossa.

Tänään minulla oli siis ruokahaasteena tehdä hyvä ja liikuntaa harrastavalle terveellinen hampurilainen, söin eilen Hard Rock Cafeessa tosi huonon burgerin, se oli vetinen mössö jossa sämpylän pohja oli lähes kokonaan liuennut nesteisiin, juusto oli sitkeätä ja rasvan määrä ällöttävä.

Valitsin sämpyläksi Riemujyvä sämpylän jonka on kiinteä ja maukas, pihvinä oli 2 hakatusta lihasta puristettua naudan pihviä (eli ns. patty) jotka olin maustanut merisuolalla ja mustapippurilla ja grillasin ne ilman rasvaa grillilevyllä. Pohjalle paahdetun sämpyläpohjan päälle laitoin maustekurkku viipaleen (vähäsuolainen), sen päälle kevyesti paistettuja sipulirenkaita, grillatun paksun viipaleen pihvitomaattia, hakattua makeata sipulia, salaatinlehtiä ja nokareen Heinz hampurilaiskastiketta. Sitten päälle pihvi, Julius rypsijuustoa ja paahdettu sämpylän pohjan, toinen pihvi jonka päällä pari viipaletta rapeaksi paahdettua chorizo makkaraa ja päälle paahdettu sämpylän kansi.

Oli tosi hyvää vaikka itse sanonkin 🙂